Loppuvastus on pelin huipennus, mutta joskus se on myös seinä, johon pelaajan kärsivällisyys murskautuu.
Moni pelaaja on heittänyt ohjaimen sohvalle kymmenennen epäonnistumisen jälkeen, ja silti samat pelaajat palaavat yrittämään uudelleen. Nämä pelihistorian koettelevimmat loppuvastukset pistävät hikoilemaan pitkäksi aikaa, ja jokaisella niistä on oma tapansa murtaa hermot.
Mikä tekee loppuvastuksesta vaikean?
Hyvä loppuvastus testaa kaiken, mitä peli on pelaajalle opettanut. Se vaatii nopeita refleksejä, vihollisen liikkeiden tarkkaa tuntemista ja hermojen hallintaa tilanteessa, jossa yksikin virhe voi pilata useiden minuuttien suorituksen.
Pelkkä korkea vaikeustaso ei kuitenkaan riitä, sillä kohtaamisen on oltava reilu. Parhaat vastukset tuntuvat voitettavilta jokaisen epäonnistumisen jälkeen, ja juuri siksi pelaaja yrittää uudelleen.
Pelaaja huomaa oppineensa jotain uutta: hyökkäyksen ajoituksen, turvallisen hetken iskeä tai oikean väistösuunnan. Pitkät, monivaiheiset taistelut ja pitkä matka takaisin vastuksen luo nostavat jännitystä entisestään.
Kun haluaa välillä rentoutua haastavien taistelujen lomassa, illan viihteeksi sopii vaikkapa kasino ilman rekisteröitymistä, joka sekin vie mukanaan joko lyhyeksi toviksi tai vaikka koko illaksi. Rekisteröitymisvapauden lisäksi mahdolliset voitot kiitävät pankkitilille vain minuuteissa pikamaksualustan ansiosta.
Sekiro: Isshin, Miekkasanta
FromSoftwaren Sekiro: Shadows Die Twice jakaa pelaajat jo muutenkin, mutta pelin viimeinen vastus on oma lukunsa. Isshin vaatii täydellistä torjuntojen ja väistöjen hallintaa, eikä mikään muu taktiikka toimi.
Pelkkä hyökkääminen ei siis riitä, sillä taistelu on rytmipeli, jossa vastustajan tasapaino on murrettava oikeilla hetkillä. Taistelu kestää useita eri vaiheita, ja virheestä rangaistaan armottomasti.
Pelaajat muistavat loppuvastuksen yhtä aikaa kauhulla ja kunnioituksella, sillä voitto tuntuu todella ansaitulta.
Elden Ring: Radagon ja Elden Beast
Elden Ringin päätösvastus on kaksiosainen koitos, joka tulee vastaan vasta pitkän ja raskaan seikkailun jälkeen. Radagon yllättää nopeilla hyökkäyksillä ja suurilla aluevaikutuksilla, ja sen jälkeen vastaan nousee Elden Beast, jonka hyökkäykset ovat näyttäviä mutta tappavia.
Moni pelaaja joutuu yrittämään useita kymmeniä kertaa. Kohtaamisen vaikeutta lisää se, että kaksi vaihetta on voitettava peräkkäin ilman taukoa, ja Elden Beastille kaatuminen tarkoittaa Radagonin kaatamista uudelleen.
Samalla taistelu on audiovisuaalinen spektaakkeli, joka tekee epäonnistumisistakin muistettavia.
Cuphead: Paholainen
Cuphead on ulkoasultaan suloinen 1930-luvun piirroselokuvia jäljittelevä peli, mutta sen vaikeustaso on kaikkea muuta. Loppuvastuksensa on itse Paholainen, jonka taistelu on täynnä arvaamattomia hyökkäyksiä.
Kohtaaminen vaatii tarkkaa tähtäystä ja täydellistä ajoitusta, ja ruudulla tapahtuu usein samaan aikaan niin paljon, että tilannetta on vaikea hahmottaa. Pelaajat muistavat sen siitä, että pienikin höntyily johtaa heti alkuun palaamiseen.
Piirrosmaisen kauniin ulkoasun takana piilee siis yksi pelihistorian armottomimmista huipennuksista.
Hollow Knight: Absolute Radiance
Hollow Knightin salainen loppuvastus Absolute Radiance on yksi indiepelien vaikeimmista. Taistelu vaatii pelaajalta kaiken: tarkkaa liikkumista, hyökkäysten ulkoa opettelua ja loputonta kärsivällisyyttä.
Kohtaamiseen päästään vasta, kun on selvitetty vaihe, jossa taistelu käydään pienellä alustalla ja virheisiin ei ole varaa. Moni pelaaja pitää sitä pelin ehdottomana kruununjalokivenä, vaikka matkalla sinne on huudettu ruudulle monta kertaa.
Old school -klassikot
Nykypelit eivät ole ainoita, jotka koettelevat hermoja. Kasarin ja ysärin pelit olivat usein armottomia, koska jatkokertoja oli rajoitetusti ja pelien piti pitää pelaaja kiinni pitkään.
Ghosts’n Goblinsin loppu pakottaa pelaamaan koko pelin kahteen kertaan, ja Battletoads on saavuttanut maineen yhtenä historian vaikeimmista peleistä. Näissä peleissä loppuvastus on vain huipentuma jo valmiiksi raskaalle matkalle, ja moni pelaaja ei koskaan nähnyt lopputekstejä lainkaan.
Yksi retrokauden legendaarisimmista loppuvastuksista on Mike Tyson NES-klassikossa Mike Tyson’s Punch-Out!!. Pelin viimeinen vastustaja on nopea, voimakas ja armoton, ja hänen iskunsa lähettävät pelaajan kanveesiin yllättävän nopeasti.
Voittoon tarvitaan täydellistä ajoitusta ja vastustajan liikkeiden ulkoa opettelua, sillä jokaisella iskulla on oma tunnistettava merkkinsä. Moni muistaa pelin kovimpana haasteena nimenomaan sen viimeisen ottelun, jossa kaikki aiemmin opittu pannaan peliin.
Loppuvastukset muistetaan siitä, että ne pakottavat pelaajan oppimaan ja kehittymään. Vaikeus ei ole itseisarvo, vaan voitto tuntuu makealta nimenomaan siksi, että se vaati yrittämistä, hikeä ja välillä ehkä myös tauon pitämistä viihteen parissa.
Pelaaminen on monelle tärkeä harrastus, jonka avulla voi oppia vaikkapa kieltä tai hankkia uusia kavereita. Suomessa pelaajia on yli miljoona, ja varmaa on, että suomalaispelaajien keskuudessa yksi suurimmista pelin keskusteluaiheista on loppu ja se, miten pelin huipennukseen pääsee ja miten lopun vastustajan saa päihitettyä.









Vastaa